koekuuntelu!

Sain tukittu villat uuteen vaimentimeen, niin pitihän sitä päästä kokeilemaan, nyt kun tankkikin oli maalattu. Kasasin polttoainepumpun yms. roinat tankkiin kiinni ja asensin tankin pyörään.

K100:nen oli käynnissä ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen. Kuulostaa mielestäni paljon paremmalta kuin vakiona. Saas nähdä jaksaako tuota kuunnella yhtään pitemmillä matkoilla (+30km).

Maalia Pintaan!

Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin vihdoin maalata tankin. Kaikenlaista roinaa siihenkin tarvitaan.

Pariin kertaan pakkeloitu ja uudelleen pohjamaalattu tankki näytti tältä. Pohjamaalina on PPG:n D8010 light grey 2K hs surfacer.

Pohjaväriksi tuli metallinhohtoharmaa. Jonka päälle tuli sävytetty lakka. Sen jälkeen viimeistely kirkkaalla 2K lakalla. Väri on MBK 0011 Fuschia. Aika lähelle osui väri tuota kaupan väriliuskaa.

Punaista pölyä.

Mitä muutakaan voi odottaa jos hioo neuvostoliittolaista tuotetta...

Räjäytin sivuvaunun kaukalon ja rungon erilleen. Pesin kummatkin painepesurin rotosuuttimella ja kuumalla vedellä (+60 asteisella). Molemmissa oli maali yllättävän lujassa, koska kummastakaan ei irronnut oikeastaan mitään.

Löysin hyllystä yhden vähän käytetyn maalipoistolaikan ja pakkohan sitä oli kokeilla tuohon kaukaloon. Lopputuloksena oli paljon punaista pölyä ja paljasta peltiä.

Laikka kului loppuun, joten jouduin lopettamaan hieman kesken...

Askartelin joutessani jotain muuta ja kääräisin Bemarin johdot kaapelisuojaan. En tiedä jäävätkö nuo tuohon vai keksinkö tilalle jotain muuta, aika näyttää.

Kuvien ulkopuolelta kerrotakoon, että tankki kaipasi vielä pakkelia ja sitä se myös sai. Ehdin myös hioa uudet paklaukset eilen, eli maalausta odotellessa.

Sivuvaunun runko alkaa olla riisuttuna kaikesta turhasta. Hankintalistalla on uudet puslat tukivarteen ja uudet kumityynyt kaukalon kiinnitykseen. Lisäksi olen etsinyt K100:sen etuvannetta tuon Ukrainalaisen pinnavanteen tilalle. Vanteen asentaminen vaatii todennäköisesti uuden akselin teettämistä, mutta toisaalta mahdollistaisi levyjarrun asentamisen vaunuun. Kaikki pultit ja mutterit ovat toistaiseksi auenneet siististi pienellä määrällä uskonvahvistajaa (WD-40).

Bemarin puolen kiinnityspisteiden paikat ovat selvillä. Tuo runko kaipaa hieman modausta niiltä osin. Tarkoitus olisi saada tuosta vaunusta "pika"kiinnitteinen, ilman kovin rumia lisäosia itse moottoripyörässä.

Melkein salainen haave.

Olen salaa haaveillut sivuvaunusta lähes koko sen ajan mitä olen moottoripyöriä omistanut. Viimeisen parin vuoden aikana olen siitä kyllä ihan ääneenkin puhunut. Vuoden ajan olen säännöllisesti seurannut/kytännyt myynnissä olevia yksilöitä. Sitten 14.1.2015 tuo Neuvostoliittolainen Kaunotar ilmestyi näytölleni, menetin sydämeni ja soitin myyjälle välittömästi.

Seuraavana päivänä tämä kauniisti säilynyt yksilö muutti verstaalleni. Katsokaa ja ihailkaa!

Jo Bemaria ostaessani olin varma sen tulevasta väristä, se on ehdottomasti Malagutin oranssi, sama väri kuin Capossa. Kävin ostamassa pohjamaalia tankkia varten ja odotellessani selailin samalla värivalikoimaa, nyt en pääse yli tuosta MBK:n Fuschiasta. Inhottavasti tuo on kolmikerrosväri... No kai siitä selviää... Kuvitelkaa alla oleva väri yllä olevaan yhdistelmään. Toimii!

Edistystä.

Vaikka blogi ei olekaan hetkeen päivittynyt on verstaalla kuitenkin tapahtunut jotain. Tankki on ollut jo kauan pakkeloituna ja hiottuna odottamassa maalausta. Jostain kumman syystä viime talvena Pegasoa varten ostamani 2k-pohjamaali oli jo kuivunut, kovetinkin vain kolisi pullon pohjalla... No onneksi hyllyssä oli primeria, tummasta väristä näkyy muutenkin hyvin onko vielä pakkeloitavaa.

Tuollainen siitä nyt sitten tuli.

Tein syylärille suojan samaan tyyliin kuin Caponordiinkin, teräsverkkolevy+sinkkipohjamaali+pintaväri+reunanauha.

Luonnossa tuo näyttää paremmalta kuin salamavalossa. Ehkä saan siitä vielä kuvan ilman salamaa.

Suoja on aika tärkeä varuste jos aikoo ajaa ilman etulokasuojaa, niinkuin minulla on ollut tarkoitus.

Olen istuskellut tuolla penkillä aina välillä ja totutellut ajoasentoon. Jouduin muokkaamaan sitä parin eri kertaa, mutta uskoisin sen olevan nyt tarpeeksi hyvä.

Tälläisenä penkki lähti verhoilijalle, aioin ensin yrittää itse ompelua, mutta ei minusta ole ompelijaksi. (Ehkä jos olisi hieman aikaa harjoitella ja jaja...)

Pintaan tulee mustaa aitoa lehmännahkaa, keinonahka olisi varmasti helpompi, mutta jotenkin tuon ulkonäkö vaatii sitä aitoa tavaraa.

Pakoputki oli varsinainen Via Dolorosa. Kuvissa versio 3. Kahdesta ensimmäisestä en kehtaa julkaista kuvia, mutta tuolla mennään nyt ainakin ensi kesän ajelut.

Materiaali on ruostumatonta terästä, olen haalinut paloja pitkin pohjanmaata...

Pönttö oli haastavin löytää, lopuksi se löytyi niinkin eksoottisesta paikasta kuin motonetin hyllystä. Alunperin pakoputken jatkeena myyty tötterö oli loistava aihio äänenvaimentimelle.

Sisusta ilman villoja.

Saumat peitattuna, tämän jälkeen putki pitäisi vielä kiillottaa. Siitä lisää myöhemmin.

K100:sen virtalukko oli alunperin asennettuna etuhaarukan yläpäässä, mutta jotenkin se näytti hieman tyhmältä siellä. Sovittelin sitä moneen paikkaan, mutta tuossa näytti olevan kotonaan. Tein ensin pahvista mallin.

Sen jälkeen sama alumiinista.

Lopuksi hionta 400, 1000 ja 1500 vesihiomapaperilla, ehkä maalaan tuon kuitenkin mattamustaksi. Ehkä.