Vihdoin ajokunnossa.

Vasen takavilkku kaipaa jotain mihin sen saisi kiinni... Otin mallia oikealta puolelta ja askartelin tuollaisen pellin lipareen.

"Jigissä"

Eihän moottoripyörän runkoa saa hitsata...

Maalia.

Lisää maalia ja  vilkku.

Takavalot toiminnassa.

Raceri alkaa olla laillisessa ajokunnossa, eli kävin ulkoiluttamassa sitä pihatiellä. Ihmettelin jäykkää ohjausta kunnes tajusin eturenkaan olevan lähes tyhjä... No ei aina voi kaikkea huomata. Ilmaa renkaaseen ja uusi yritys, ajoasento on yllättävän hyvä, mutta uraherkkyys häiritsee. Täytyy ehkä nostaa keulaa muutama sentti ja kokeilla uudestaan. 

Valmishan tämä ei vielä ole, mutta ajettavissa kuitenkin. Rungon maalaus jää joka tapauksessa ensi talven projektiksi. Seuraavaksi pitää jatkaa painia sivuvaunun kanssa, jos sen saisi kiinni tähän jo tämän kesän aikana.

K100:sen mittariston ja ajovalon hahmottelua.

Välillä täytyy jatkaa tätäkin projektia, tarkoitus on kuitenkin päästä kesällä ajelemaan. Aloitin mittariston ja ajovalon sovittamisen parilla liuskalla alumiinia.

Tästä se lähtee.

Yksi latta lisää, mittariston kiinnitykseen.

Mittaristo jäi selvästi liian ylös ajovaloon nähden. Siirsin kiinnityskohtaa viitisen senttiä alemmas, niin alkoi näyttää paremmalta.

Ajovalo paikallaan. Mittaristo ihan liian ylhäällä.

K100:ssa ja kiinalaisessa Koson kopiossa ei ole ihan saman väriset johdot... Tuon nipun selvittelyyn toiminnan tarkistamiseen kuluu kivasti pari iltaa.
Ajovalo ja etuvilkut toimivat. Edistystä.

Johtotehtäviä... Tässä mittaristo jo alempana.

Näkymä pilotin paikalta.

Kesän ensimmäinen ajopäivä.

Tänään tuli se päivä, kun kaikki taivaankappaleet olivat kohdillaan. Eli Aprilia käyntiin ja töihin, siis kirjaimellisesti kohti palkkatöitä. Mukavan pirteä -2 astetta pakkasta, ja mustaa jäätä vain varjopaikoissa, tätä minä kutsuisin elämäksi... Selvisin hengissä, enkä edes kaatunut, kesän ensimmäiset 20 000 ilometriä takana, toivottavasti enemmän edessä.

Työpaikan parkissa aamulla.

Mittaristo sai uuden ilmeen tälle kesälle. Vaikka eipä tuossa vaihtunut kuin taustalevyn väri.
Vanhassa oli sellainen pieni vika, jos aurinko paistoi selän takaa, niin se heijastui taustalevystä suoraan silmiin. Toivottavasti musta röpelöpinta estää heijastumia.

Vanha näkymä

Uusi parempi näkymä.

Caponordin keväthuolto osa 3.

Huolto jatkuu. Imukurkut ovat aikojen saatossa alkaneet halkeilla, enkä nyt jaksa odottaa kolmea viikkoa, että saisin uudet. Olen ennenkin korjannut hyvällä menestyksellä samanlaisia osia Sikaflex 221:llä, eli sillä mennään.

Puhdistettu ja halkeillut.

Vasemmalla hiottu, oikella alkuperäinen.

Sikaflexillä käsiteltynä

Caponordit ovat tunnettuja siitä että tankin alla oleva ruskea liitin kuumenee ja lopulta polttaa koko pyörän. Tuo ruskea liitin on staattorin ja regulaattorin välissä. Oikeasti niitä on kaksi, toinen on tankin alla ja toinen sylinterien välissä hieman alempana, minun pyörästäni tuo alempi liitin on poistettu jo aikaisemmin. Nyt saa kyytiä siis tuo toinenkin. Homma menee näin: Johdot poikki, tinaus ja kutistesukka päälle. Kääräisin vielä suojaspiraalin johtojen päälle.

Ruskea liitin.

Ruskea liitin poistettu.

Vaikka en mielestäni ajele paljoakaan sivuteillä, tulee niillä ajeltua kuitenkin sen verran että etutolpat alkavat helposti vuotaa öljyä tiivisteiden likaantuessa. Olen jo jonkin aikaa etsinyt Caponordiin sopivia iskarin suojakumeja. Yllätin itseni ja löysin ne paikallisesta autotarvikeliikkeestä. Pitäisi ehkä hankkia Seal Doctor, ihan vaan varmuuden vuoksi...

Toinen suojakumi asennettuna.

Poistin pari vuotta sitten ilmansuodattimen kotelosta imukärsän, se jätti imuilman lämpömittarin huonoon paikkaan. Löysin sille uuden hieman paremman paikan. Täytyy kokeilla oliko tuolla mitään vaikutusta...

K&N Pestynä ja öljyttynä.

Anturi uudessa paikassaan. Vanha paikka on kymmenen senttiä edempänä.

Pesin vielä moottorin joka puolelta ja voitelin kaikki sähköliittimet suojasprayllä.

Pesty.

Caponordin keväthuolto osa 2.

Caponordin keväthuolto jatkuu. Vuosi sitten vaihdetun mittariston kytkennät pitäisi tehdä nyt kunnolla, viimeksi käytin abiko-liittimiä koska oli hieman epävarmaa mikä kaikki toimisi alkuperäisillä antureilla, ja mitkä pitäisi uusia. Nyt tuo asia on selvinnyt ja on tullut aika poistaa abikot ja tinata liitokset.

Vanhat liitokset.

Uudet liitokset.

Venttiilien tarkastus/säätö pitäisi tehdä Caponordille 15 tkm/2 vuoden välein. Edellisestä kerrasta on kulunut nyt kaksi vuotta, mutta kilometrejä on tainnut tulla hieman enemmän kuin 15 tuhatta...
Operaatio oli ihan yhtä ärsyttävä kuin muistinkin, paljon purkamista ja ahtaita paikkoja. Ajetut soratiet näkyvät aika hyvin seuraavassa kuvassa, tankin alla ja moottorin päällä on paksu kerros pölyä.

Melkein kaikki irrotettuna.

Tällä kertaa venttiileissä ei ollut säädettävää, mutta lievää kiristymistä oli havaittavissa imupuolella edelliseen tarkistukseen verrattuna (ehkä). Luultavasti seuraavalla kerralla imupuolta joutuu säätämään.

Taaemman sylinterin venttiilikoneisto.

Ketju ja ohjurit ovat hyvässä kunnossa.

Miksi kaikki jumissa olevat pultit ovat aina sellaisessa paikassa mihin ei mikään työkalu sovi?
Kuusiokoloavain tietysti nuljasi tuon kannan... Onneksi sain pienellä purkamisella Dremelin sopimaan tuonne väliin ja pystyin koneistamaan uran talttapäiselle meisselille.
Pieni purkaminen tarkoitti syylärin irroittamista, eli tuleepa nyt sitten jäähdytysnesteetkin vaihdettua.

Kiukutteleva pultti...

Etummainen sylinteri on ärsyttävässä kolossa. Kaikki on onneksi kunnossa.

Caponordin keväthuolto osa 1.

Ajokelit lähestyvät uhkaavasti, joten nyt on pakko saada yksi mopo ajokuntoon. Ensimmäinen työmaa on Tutoron ketjurasvarin heikoin lenkki, eli öljynsyötön tuplasuutin. Tutoro on tehnyt tuon nokan halvalla ja huonosti, se ei kestä tärinää vaan karkaa helposti rattaalta roiskii öljyä minne sattuu.

Tilasin jo viime syksynä ScottOilerin tuplasuuttimen joka näyttää huomattavasti paremmalta ja laadukkaammalta, toivottavasti se on sitä myös käytännössä.

Tutoron alkuperäinen suutin, vaeltaa missä sattuu.

Toivottavasti ScottOilerin suutin pysyy paikoillaan.

Toinen työmaa: Ilmeisesti italian aurinko on paahtanut maalit pilalle öljysäiliön kyljestä, eipä tuo muuta tarvitse kuin puhdistuksen, ruosteenpoiston ja maalauksen.

Ruma pönttö.

Kiillotettu pönttö.

Pohjamaalissa.

Lopullinen väri pinnassa.

Maalinpoistoa ja tinausta.

Sivuvaunun tekeminen on jatkunut tasaisella tahdilla vaikka blogi ei olekaan päivittynyt.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy hyväksi havaittu maalipoistolaikka, koritina ja pohjustusaine.

Maalit poistettu ja melkein kaikki ruostekkin.

Ajattelin tehdä vaunuun avattavan takaluukun, se helpottaisi penkin tekemistä kummasti ja saisi tuon kontin paremmin hyötykäyttöön.

Neuvostoliitolaisen työn jälki ei ole silmiä hivelevän kaunista katsottavaa, mutta eiköhän tuosta tinalla ja pakkelilla saa kohtuu hyvän näköisen.

Päätin tinata vaunusta kaikki ulospäin näkyvät saumat, joita ei pysty maalilla tukkimaan. En pidä ajatuksesta, että kahden vuoden kuluttua niistä valuu ruosteinen kura. Ensimmäisessä kuvassa pojustusaine levitettynä ja toisessa tinattuna ja hiottuna.

Välillä piti tehdä jotain muuta. Puhdistin tukivarren maalista ja ruosteesta. Nyt voisi jo maalailla joitain osia.