Päivityksiä ja parannuksia.

Minua jotenkin harmittaa, koska pidin K100:sen ulkonäöstä ilman etulokaria ja ja lasketulla keulalla. Mutta bemari ei ole mikään showbike vaan sen on tarkoitus tuottaa toisenlaista nautintoa, sen on oltava hyvä ajaa, sitä se on nyt kun etulokari on paikoillaan ja keula alkuperäisellä korkeudellaan. Käsiteltävyys ja käyttäytyminen maantiellä on nyt ihan toista luokkaa kuin aikaisemmin. Eikä tarvitse välittää vaikka tie ei ihan kuiva olisikaan.

Etulokari maalattuna.

Etulokari paikoillaan.

Caponord tarjoaa muuten aika hyvin tuulensuojaa, mutta kädet meinaavat paleltua kevään ja syksyn ajeluilla. Olen jo jonkin aikaa etsinyt laadukkaita lämpökahvoja, arpa osui nyt sitten Oxford Premium Adventure -kahvoihin. Ensikokemukset ovat ainakin lupaavat, kahvat lämpenevät nopeasti ja tehonsäädöllä tuntuisi olevan jokin vaikutus.

Paketissa.

Sovittelua.

Sovittelua.

Jostain kumman syystä olen jo hetken halunnut korottaa Capoa, nyt sain sen suoritettua. Perä nousi 25mm. Muutoksista pyörän hallintaan ja ajo-ominaisuuksiin kerron sitten myöhemmin. Korotus on varsin helppo toimenpide, takaiskarin linkun ja takahaarukan välillä on yhdystangot tai oikeastaan levyt. Noitten levyjen pituus vaikuttaa takahaarukan asentoon (Lyhyempi levy=korkeampi pyörä).

Takahaarukan linkku ja vanha ConRod paikoillaan.

Ylempänä alkuperäinen ConRod ja alla uusi 25mm korottava.

 Sivuvaununrunko on nyt esikoottuna odottamassa kiinnityssarjan valmistumista K100:seen.

Hitaasti hyvä tulee.

Vaikka en näköjään huhtikuussa blogia päivittänytkään, ehdin silti tehdä kaikenlaista. Esimerkiksi ajelemaan moottoripyörillä melkein 1000 kilometriä.

Sivuvaunun takaluukkuun hitsasin huulet mihin saa kumitiivisteen kiinni. Heti kun kaikki saumat oli tinattu, kuuppa sai ruosteenestopohjamaalin. Sivuvaunun runko oli aika huonossa maalissa, vaikka ruostetta ei juuri ollutkaan, vanhan maalin poistaminen putkirungosta ei ollut mitään herkkua.

Runkoa maalatessa meinasi käydä vanhanaikaisesti, kun sadekuuro iski pilvettömältä taivaalta. Ehdin juuri ja juuri nostaa rungon katokseen suojaan sateelta.

Huulet hepattuna

Pohja pohjamaalissa.

Maalit poistettu teräsharjalla, polttamalla ja hiekkapuhaltamalla.

Sinkkipohjamaali suihkittuna.

Pintaväri suihkittuna.

Maalasin Capon etulokarin pari vuotta sitten, ilmeisesti en saanut silloin kaikkia vanhoja vahoja poistettua maalin alta (saattoi siellä olla silikoniakin)...
Tällä kertaa otin käyttöön järeämmät keinot, ensin kevyt hiekkapuhallus, sen jälkeen soodapuhallus, sitten vesihionta. Toivottavasti maali pysyy tällä kerralla hieman paremmin.

Jos mietitään Bemaria, etulokasuojattomuus oli ehkä huonoin idea ikinä, joten kaivelin varastosta vanhan etulokarin ja tarjoilin sille saman käsittelyn kuin Caponkin lokarille, eli hiekkaa, soodaa ja hiomapaperia.

Vanha maali alkoi lohkeilla talvella ikävästi.

Hiekka- ja soodapuhallettu.

Bemarin lokari ennen hiontaa.

Lokarit hiottuna ja pestynä.

Pakkeloituna, rasvanpoisto suoritettu.

Capon lokari pohjamaalissa.

K100:sen lokari pohjamaalissa.