keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Päivityksiä ja parannuksia.

Minua jotenkin harmittaa, koska pidin K100:sen ulkonäöstä ilman etulokaria ja ja lasketulla keulalla. Mutta bemari ei ole mikään showbike vaan sen on tarkoitus tuottaa toisenlaista nautintoa, sen on oltava hyvä ajaa, sitä se on nyt kun etulokari on paikoillaan ja keula alkuperäisellä korkeudellaan. Käsiteltävyys ja käyttäytyminen maantiellä on nyt ihan toista luokkaa kuin aikaisemmin. Eikä tarvitse välittää vaikka tie ei ihan kuiva olisikaan.
Etulokari maalattuna.

Etulokari paikoillaan.




Caponord tarjoaa muuten aika hyvin tuulensuojaa, mutta kädet meinaavat paleltua kevään ja syksyn ajeluilla. Olen jo jonkin aikaa etsinyt laadukkaita lämpökahvoja, arpa osui nyt sitten Oxford Premium Adventure -kahvoihin. Ensikokemukset ovat ainakin lupaavat, kahvat lämpenevät nopeasti ja tehonsäädöllä tuntuisi olevan jokin vaikutus.

Paketissa.

Sovittelua.

Sovittelua.

Jostain kumman syystä olen jo hetken halunnut korottaa Capoa, nyt sain sen suoritettua. Perä nousi 25mm. Muutoksista pyörän hallintaan ja ajo-ominaisuuksiin kerron sitten myöhemmin. Korotus on varsin helppo toimenpide, takaiskarin linkun ja takahaarukan välillä on yhdystangot tai oikeastaan levyt. Noitten levyjen pituus vaikuttaa takahaarukan asentoon (Lyhyempi levy=korkeampi pyörä).

Takahaarukan linkku ja vanha ConRod paikoillaan.

Ylempänä alkuperäinen ConRod ja alla uusi 25mm korottava.
 Sivuvaununrunko on nyt esikoottuna odottamassa kiinnityssarjan valmistumista K100:seen.


lauantai 2. toukokuuta 2015

Hitaasti hyvä tulee.

Vaikka en näköjään huhtikuussa blogia päivittänytkään, ehdin silti tehdä kaikenlaista. Esimerkiksi ajelemaan moottoripyörillä melkein 1000 kilometriä.
Sivuvaunun takaluukkuun hitsasin huulet mihin saa kumitiivisteen kiinni. Heti kun kaikki saumat oli tinattu, kuuppa sai ruosteenestopohjamaalin. Sivuvaunun runko oli aika huonossa maalissa, vaikka ruostetta ei juuri ollutkaan, vanhan maalin poistaminen putkirungosta ei ollut mitään herkkua.
Runkoa maalatessa meinasi käydä vanhanaikaisesti, kun sadekuuro iski pilvettömältä taivaalta. Ehdin juuri ja juuri nostaa rungon katokseen suojaan sateelta.

Huulet hepattuna

Pohja pohjamaalissa.

Maalit poistettu teräsharjalla, polttamalla ja hiekkapuhaltamalla.

Sinkkipohjamaali suihkittuna.

Pintaväri suihkittuna.


Maalasin Capon etulokarin pari vuotta sitten, ilmeisesti en saanut silloin kaikkia vanhoja vahoja poistettua maalin alta (saattoi siellä olla silikoniakin)...
Tällä kertaa otin käyttöön järeämmät keinot, ensin kevyt hiekkapuhallus, sen jälkeen soodapuhallus, sitten vesihionta. Toivottavasti maali pysyy tällä kerralla hieman paremmin.

Jos mietitään Bemaria, etulokasuojattomuus oli ehkä huonoin idea ikinä, joten kaivelin varastosta vanhan etulokarin ja tarjoilin sille saman käsittelyn kuin Caponkin lokarille, eli hiekkaa, soodaa ja hiomapaperia.
Vanha maali alkoi lohkeilla talvella ikävästi.

Hiekka- ja soodapuhallettu.

Bemarin lokari ennen hiontaa.

Lokarit hiottuna ja pestynä.

Pakkeloituna, rasvanpoisto suoritettu.

Capon lokari pohjamaalissa.

K100:sen lokari pohjamaalissa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Vihdoin ajokunnossa.

Vasen takavilkku kaipaa jotain mihin sen saisi kiinni... Otin mallia oikealta puolelta ja askartelin tuollaisen pellin lipareen.

"Jigissä"

Eihän moottoripyörän runkoa saa hitsata...

Maalia.

Lisää maalia ja  vilkku.

Takavalot toiminnassa.
Raceri alkaa olla laillisessa ajokunnossa, eli kävin ulkoiluttamassa sitä pihatiellä. Ihmettelin jäykkää ohjausta kunnes tajusin eturenkaan olevan lähes tyhjä... No ei aina voi kaikkea huomata. Ilmaa renkaaseen ja uusi yritys, ajoasento on yllättävän hyvä, mutta uraherkkyys häiritsee. Täytyy ehkä nostaa keulaa muutama sentti ja kokeilla uudestaan. 

Valmishan tämä ei vielä ole, mutta ajettavissa kuitenkin. Rungon maalaus jää joka tapauksessa ensi talven projektiksi. Seuraavaksi pitää jatkaa painia sivuvaunun kanssa, jos sen saisi kiinni tähän jo tämän kesän aikana.





torstai 26. maaliskuuta 2015

K100:sen mittariston ja ajovalon hahmottelua.

Välillä täytyy jatkaa tätäkin projektia, tarkoitus on kuitenkin päästä kesällä ajelemaan. Aloitin mittariston ja ajovalon sovittamisen parilla liuskalla alumiinia.

Tästä se lähtee.

Yksi latta lisää, mittariston kiinnitykseen.

Mittaristo jäi selvästi liian ylös ajovaloon nähden. Siirsin kiinnityskohtaa viitisen senttiä alemmas, niin alkoi näyttää paremmalta.

Ajovalo paikallaan. Mittaristo ihan liian ylhäällä.

K100:ssa ja kiinalaisessa Koson kopiossa ei ole ihan saman väriset johdot... Tuon nipun selvittelyyn toiminnan tarkistamiseen kuluu kivasti pari iltaa.
Ajovalo ja etuvilkut toimivat. Edistystä.

Johtotehtäviä... Tässä mittaristo jo alempana.

Näkymä pilotin paikalta.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kesän ensimmäinen ajopäivä.

Tänään tuli se päivä, kun kaikki taivaankappaleet olivat kohdillaan. Eli Aprilia käyntiin ja töihin, siis kirjaimellisesti kohti palkkatöitä. Mukavan pirteä -2 astetta pakkasta, ja mustaa jäätä vain varjopaikoissa, tätä minä kutsuisin elämäksi... Selvisin hengissä, enkä edes kaatunut, kesän ensimmäiset 20 000 ilometriä takana, toivottavasti enemmän edessä.

Työpaikan parkissa aamulla.
Mittaristo sai uuden ilmeen tälle kesälle. Vaikka eipä tuossa vaihtunut kuin taustalevyn väri.
Vanhassa oli sellainen pieni vika, jos aurinko paistoi selän takaa, niin se heijastui taustalevystä suoraan silmiin. Toivottavasti musta röpelöpinta estää heijastumia.

Vanha näkymä

Uusi parempi näkymä.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Caponordin keväthuolto osa 3.

Huolto jatkuu. Imukurkut ovat aikojen saatossa alkaneet halkeilla, enkä nyt jaksa odottaa kolmea viikkoa, että saisin uudet. Olen ennenkin korjannut hyvällä menestyksellä samanlaisia osia Sikaflex 221:llä, eli sillä mennään.

Puhdistettu ja halkeillut.

Vasemmalla hiottu, oikella alkuperäinen.

Sikaflexillä käsiteltynä
Caponordit ovat tunnettuja siitä että tankin alla oleva ruskea liitin kuumenee ja lopulta polttaa koko pyörän. Tuo ruskea liitin on staattorin ja regulaattorin välissä. Oikeasti niitä on kaksi, toinen on tankin alla ja toinen sylinterien välissä hieman alempana, minun pyörästäni tuo alempi liitin on poistettu jo aikaisemmin. Nyt saa kyytiä siis tuo toinenkin. Homma menee näin: Johdot poikki, tinaus ja kutistesukka päälle. Kääräisin vielä suojaspiraalin johtojen päälle.

Ruskea liitin.

Ruskea liitin poistettu.
Vaikka en mielestäni ajele paljoakaan sivuteillä, tulee niillä ajeltua kuitenkin sen verran että etutolpat alkavat helposti vuotaa öljyä tiivisteiden likaantuessa. Olen jo jonkin aikaa etsinyt Caponordiin sopivia iskarin suojakumeja. Yllätin itseni ja löysin ne paikallisesta autotarvikeliikkeestä. Pitäisi ehkä hankkia Seal Doctor, ihan vaan varmuuden vuoksi...


Toinen suojakumi asennettuna.

Poistin pari vuotta sitten ilmansuodattimen kotelosta imukärsän, se jätti imuilman lämpömittarin huonoon paikkaan. Löysin sille uuden hieman paremman paikan. Täytyy kokeilla oliko tuolla mitään vaikutusta...


K&N Pestynä ja öljyttynä.

Anturi uudessa paikassaan. Vanha paikka on kymmenen senttiä edempänä.

Pesin vielä moottorin joka puolelta ja voitelin kaikki sähköliittimet suojasprayllä.

Pesty.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Caponordin keväthuolto osa 2.

Caponordin keväthuolto jatkuu. Vuosi sitten vaihdetun mittariston kytkennät pitäisi tehdä nyt kunnolla, viimeksi käytin abiko-liittimiä koska oli hieman epävarmaa mikä kaikki toimisi alkuperäisillä antureilla, ja mitkä pitäisi uusia. Nyt tuo asia on selvinnyt ja on tullut aika poistaa abikot ja tinata liitokset.

Vanhat liitokset.

Uudet liitokset.

Venttiilien tarkastus/säätö pitäisi tehdä Caponordille 15 tkm/2 vuoden välein. Edellisestä kerrasta on kulunut nyt kaksi vuotta, mutta kilometrejä on tainnut tulla hieman enemmän kuin 15 tuhatta...
Operaatio oli ihan yhtä ärsyttävä kuin muistinkin, paljon purkamista ja ahtaita paikkoja. Ajetut soratiet näkyvät aika hyvin seuraavassa kuvassa, tankin alla ja moottorin päällä on paksu kerros pölyä.
Melkein kaikki irrotettuna.
Tällä kertaa venttiileissä ei ollut säädettävää, mutta lievää kiristymistä oli havaittavissa imupuolella edelliseen tarkistukseen verrattuna (ehkä). Luultavasti seuraavalla kerralla imupuolta joutuu säätämään.

Taaemman sylinterin venttiilikoneisto.

Ketju ja ohjurit ovat hyvässä kunnossa.


Miksi kaikki jumissa olevat pultit ovat aina sellaisessa paikassa mihin ei mikään työkalu sovi?
Kuusiokoloavain tietysti nuljasi tuon kannan... Onneksi sain pienellä purkamisella Dremelin sopimaan tuonne väliin ja pystyin koneistamaan uran talttapäiselle meisselille.
Pieni purkaminen tarkoitti syylärin irroittamista, eli tuleepa nyt sitten jäähdytysnesteetkin vaihdettua.

Kiukutteleva pultti...

Etummainen sylinteri on ärsyttävässä kolossa. Kaikki on onneksi kunnossa.